Koroisilla viljellään ekologisesti

Kestävän kehityksen opiskelijoiden ekologisen viljelyn kurssi on jo voiton puolella. Eilen, 23.5.2011, istutettiin sateessa mm. perunaa, sipulia, juureksia ja palkokasveja.

 

Luomuviljely on ekologinen ja ympäristön huomioon ottava tapa viljellä hyötykasveja. Koska voimakkaita lannoitteita ja torjunta-aineita ei käytetä, on vastaantulevista ongelmista huolehdittava muulla tavoin. Esimerkiksi tuholaisongelmaa pyritään ratkomaan biologisin menetelmin, kuten tarjoamalla alueella hyvät elinolosuhteet myös petohyönteisille, linnuille ja matelijoille. Luontaisten saalistajien esiintyminen alueella rajoittaa tuholaiskantoja toivottavasti niin paljon, että sato jää rauhaan. Sivuhyötynä alueen monimuotoisuus kasvaa, ja yhä useammille eliölajeille löytyy sopiva ekolokero.

 

Lannoitus hoidetaan vihantalannoituksella, eli osalle peltolohkosta on kylvetty kauraa, tattaria, pellavaa ja apilaa. Apilalla, lepällä ja monilla palkokasveilla on juurissaan pieniä nystyjä, joissa elää typensitojabakteereita. Nämä bakteerit pystyvät hyödyntämään ilmakehän typpeä suoraan, ja kasvi sitoo sen itseensä. Kun lannoittajakasvit niitetään ja sekoitetaan maahan, kompostoidaan tai käytetään katteena muiden viljelykasvien juurilla, sitoutunut typpi pääsee maatumisen myötä kiertoon. Typpi ei kuitenkaan säily maaperässä tai kompostissa kovin kauan, joten typen suhteen vaativat kasvit kannattaa seuraavana vuonna kasvattaa vihantalannoitetussa maassa.

 

Vuoroviljely on tehokas keino torjua kasvitauteja. Myös maaperä toimii tautien levittäjänä, joten samalla lohkolla ei tule viljellä peräkkäisinä vuosina samoja kasveja. Koroisilla lohkoja on viisi, joissa vuorovuosina kiertävät eri vaatimustasoiset kasvit. Esimerkiksi kesäkurpitsa, avomaankurkku ja muut vaativammat kasvit tulevat lohkolle, joka on viime vuonna kasvanut vihantalannoitetta. Toistaiseksi kurkut ja kurpitsat ovat kuitenkin sisällä esikasvamassa, sillä säät eivät vielä ole sallineet niiden istuttamista ulos. Sen sijaan herneet ja pavut on kylvetty suoraan ulos, ja koska ne ovat typensitojakasveja, eli ne kylvettiin lohkolle, jossa jo edellisenä vuonna on viljelty vähemmän vaativia perunaa, porkkanaa ja salaatteja.

 

Tuholaistorjunnassa hyödynnetään ekologisia keinoja – esimerkiksi porkkanan tuholaisia voidaan ehkäistä istuttamalla porkkanoiden ympärille tuoksuvia kasveja , jotka estävät tuholaisia haistamasta porkkanoita. Tautitorjunnassa hyödynnetään myös ankaraa laadunvalvontaa, esimerkiksi homeisia sipuleita ei istuteta, eikä niitä myöskään kompostoida samassa kasassa terveen puutarhajätteen kanssa. Kaikki sairaat kasviyksilöt ja rikkaruohot tulisi hävittää jotenkin muuten, ja riittävän kaukana viljelyksistä. Esimerkiksi polttaminen, kuivattaminen, tai lämpökompostointi ovat hyviä keinoja. Tärkeintä on, että siemenet tai sipulit eivät selviä käsittelystä itämiskykyisinä.

 

Kompostin ja ylipäänsä orgaanisen aineksen lisääminen parantaa maaperän laatua ja veden pidätyskykyä. Tästä hyötyvät sekä kasvit että maaperän pieneliöt. Aktiivinen pieneliötoiminta pitää maan rakenteen kuohkeana ympäri vuoden, jolloin kasvien juuret eivät joudu puristuksiin, ja niiden ulottuvilla on aina myös vettä ja ravinteita. Kun maaperään sitoutuu paljon vettä, kasvien kasvuolosuhteet ovat tasaiset, eivätkä veteen liuenneet ravinteet pääse paikkoihin, joihin ne eivät kuulu.

 

Myös maaperää voidaan tehokkaasti muokata ekologisesin keinoin – peruna ja muut syväjuuriset kasvit jättävät sadonkorjuusta jälkeensä maaperän, joka vastaa kynnettyä. Tällaiseen maahan on hyvä istuttaa syyskylvö, tai sekoittaa orgaanista ainesta, kuten kompostia. Osa kasveista talvehtii hyvin oraina, toiset eivät kestä talavea lainkaan. Pellolla tulisi kuitenkin kasvattaa jotakin ympäri vuoden. Vaikka kasvusto kuolisi talven aikana, sen juuristo sitoo maa-aineksen itseensä, eikä maa-aines pääse valumaan kevään sulamisvesien mukana pois alueelta.

 

Myös muuten viljelyalueen maaperän tulisi olla peitetty. Hyviä ratkaisuja on kaksi – maassa voi  kasvattaa jotakin, tai sen voi peittää katteella. Elävä, istutettu kasvusto estää rikkaruohoja leviämästä viljelyksille, ja sen ei toivottu leviäminen estetään niittämällä tai leikkaamalla kasvusto ennen kukintaa. Esimerkiksi apila myös lannoittaa maaperää kasvaessaan. Kate estää kosteutta haihtumasta, ja estää maaperää tiivistymästä tai valumasta sadevesien mukaan. Kate myös ehkäisee tehokkaasti rikkaruohoja kasvamasta. Maatuvasta katteesta liukenee hiljalleen ravinteita viljelykasvien käyttöön. Katteena voidaan käyttää lähes kaikkea puutarhajätettä – haketta, olkea, niitettyä heinää, haravointijätettä ja kompostia eri kypsyysasteina. Vaativille kasveille puolikypsä komposti on omiaan, sillä se on hyvin ravinteikasta.

 

Koroisilla on mahtavat edellytykset kompostointiin – kaikki puutarhajäte ja biojäte voidaan kompostoida joko kasoissa tai lämpökompostorissa. Lämpökompostori on pienelle pihalle erinomainen hankinta, sillä se nopeuttaa kompostoitumista huomattavasti. Jokaiselle ekoviljelijälle komposti on välttämätön.  Komposti huolehtii pitkälti itse itsestään, mutta jos se lakkaa toimimasta, syitä on yleensä kaksi. Komposti on joko liian märkä ja tiivis, tai liian kuiva. Märkään kompostiin lisätään seosainetta: haketta, purua, haravointijätettä tai kuivaa heinää. Kuivaa kompostia taas voi kastella, ja sinne kannattaa lisätä esimerkiksi osittain maatunutta käymäläjätettä, vihreitä kasvinosia tai ruohonleikkuujätettä. Molemmissa tapauksissa myös sekoittaminen kannattaa. Hyvin toimiva komposti kuumenee jopa 70-80 asteeseen, ja tuhoaa taudinaiheuttajia. Kun komposti alkaa taas jäähtyä, sitä kannattaa sekoittaa jotta myös kompostin ulko-osat pääsevät mukaan kompostoitumiseen. Komposti on valmista, kun siitä ei enää erota, mitä sinne on laitettu. Lämpökompostorista valmista kompostia saa nopeammin, ja monissa malleissa myös jatkuvasti erillisen tyhjennysaukon ansiosta. Valmis komposti on myös sinällään hyvä kasvualusta esimerkiksi perunalle tai yrteille, ja avomaaviljelyssä se parantaa maa-aineksen rakennetta.

 

Koroisilla viljely jatkuu vielä ensi maanantaina, 30.5.2011, minkä jälkeen kaikki halutut kasvit on toivottavasti saatu peltoon. Tuolloin myös katetaan pellon kulkuväyliä ja kärrätään kasveille kompostia. Ensi viikolla hommia tehdään toivottavasti hiukan paremmassa säässä – aika näyttää. Koroisilla saa käydä katsomassa, mitä kasveille kuuluu, ja vaikkapa poiketa samalla kahville Cafe Koroisiin. Pellolla ei kuitenkaan saa kävellä tarpeettomasti. Koroisten kuulumisia ja viljelysten menestystä voi seurata myös jatkossa Vihreän polun kautta. Tarkempaa tietoa luomuviljelystä löytyy esimerkiksi täältä.

Tuulinen viljelypäivä Koroisilla

Ekologisen viljelyn viimeinen, kaikille ensimmäisen vuoden kekeille yhteinen lähiopetuspäivä oli maanantaina 30.5.2011. Sateista aamua lukuun ottamatta päivä oli kaunis, joskin tuulinen.

Pelto on viime viikosta kokenut aikamoisen muodonmuutoksen – viherlannoitukseksi kylvetty kaura on itänyt, ja maanantaina herneitä varten rakennettiin tukirakennelmat. Esikasvatetut kesäkurpitsan taimet siirrettiin pellolle kompostikasoihin, ja verhottiin suojaharsolla, jotta ne kestäisivät ulkona. Ulos harsotelttoihin päätyi myös tomaatintaimia, ja lavalle siirrettiin sisältä avomaankurkun taimet, joille olosuhteet ulkona avomaalla olisivat vielä turhan ankarat.

Valmiiksi kylvetty pellon osa katettiin järviruo’olla, ja muilta alueilta kitkettiin rikkaruohoja, kuten voikukkaa. Myös kylvötöitä jatkettiin, tällä viikolla maahan ehtivät ainakin kehäkukan, palsternakan ja pinaatin siemenet. Sadosta on tulossa siis monipuolinen, mikäli kesän sääolosuhteet suosivat opiskelijaviljelijöitä, ja viljelykset menestyvät toiveiden mukaisesti.

Peltoa ei kuitenkaan voi kesäksi jättää oman onnensa nojaan, ja myös kesän mittaan viljelyksistä huolehditaan tarpeen mukaan. Mikäli kesästä tulee kuiva, viljelyksiä täytyy kastella, ja ainakin korkeaksi kasvavia taimia täytyy niiden kasvaessa tukea. Myös kylvöjä, kitkemistä ja kattamista  tullaan varmasti Koroisilla tekemään vielä lisää, mutta ne kaikki täytyy sopeuttaa sopiviin sääolosuhteisiin ja aikatauluihin.

Vihreän Polun kautta voit seurata Koroisten ja opiskelijoiden touhuja kesän mittaan aina sadonkorjuuseen asti.

Taisto rikkaruohoja vastaan

Koroisten viljelykset ovat ikävästi jääneet rikkakasvien varjoon. Kitkemistä tehdään mahdollisuuksien mukaan koko ajan, ja katteita levitetään myös ahkerasti. Säät ovat olleet suosiollisia rikkakasveille, mutta siellä täällä pilkistää myös kauniita, selvästi erottuvia rivejä ihan juuri niitä kasveja, joita peltoon on istutettu.

Mm. härkäpapu ja peruna voivat oikein paksusti . Perunapenkit mullattiin maanantaina 20.6.2011, jotta perunoiden tuottavuus kasvaisi. Lisäksi penkkien välit katettiin niitetyllä heinällä. Härkäpapupenkki taas on ainakin vielä jäänyt oman onnensa nojaan, mutta kesäkurpitsat ja tomaatit voivat keoissaan oikein hyvin, eikä rikkakasveja juuri ole, sillä jokainen keko ja niiden välit katettiin jo istutusvaiheessa.

Porkkanantaimet ovat myös pistäneet päänsä ylös mullasta, ja kurottavat kohti taivasta. Porkkanarivien huolellinen istutus näyttää tehneen tehtävänsä, eivätkä rivit tunnu ainakaan vielä kaipaavan juurikaan harventamista. Sipulirivit näyttävät nauttineen helteisestä alkukesästä, ja erottuvat kauas. Viherlannoituslohkolta erottaa sieltä täältä selkeitä ryppäitä apilaa, kauraa ja tattaria, mutta mukaan mahtuu myös ikäviä rikkaruohoja, joita on seasta vaikeampi poistaa.

Rivien ja rivivälien kitkeminen on helpompaa, kuin hajakylvettyjen kasvien, mutta läheskään kaikki  rikkakasvit eivät aiheuta kummempaa haittaa kylvösten seassa. Suurimmat ongelmat ovat monivuotiset voikukka ja ohdake, joita ei meinaa saada pois millään. Ohdakkeen ongelma on sen piikikkyys ja suuri koko, joten se vie helposti valoa pienemmiltä kasveilta.

Voikukan tavoin myös ohdake leviää vauhdilla, joten poisto tulee tehdä huolellisesti. Yksivuotisista rikkakasveista pääsee usein eroon niittämällä/leikkaamalla ne ennen siemennysvaihetta, eikä rikkakasveja tarvitse edes kuljettaa pois, vaan ne voi jättää katteeksi kasvien juurille. Niiden maatuminen vapauttaa ravinteet suoraan viljelykasvien ulottuville.

Rikkaruohot, etenkin syväjuuriset voivat olla myös todella hyödyllisiä, sillä ne nostavat ravinteita syvemmistä maakerroksista kohti maan pintaa, jolloin myös viljellyt kasvit hyötyvät niiden läsnäolosta. Siementäminen kannattaa kuitenkin estää niittämällä kasvustoa ajoissa, sillä luomupellolla rikkaruohoja tulee jokaisena vuonna - ilman kasvintorjuntamyrkkyjä niiltä on mahdoton välttyä, sillä tuulet ja sateet kuljettavat oman osansa siemenistä mukanaan aina.

Luomuviljelijä hyväksyy kuitenkin sen, että monimuotoiseen, terveeseen peltoon mahtuu muutakin, kun vain yhtä lajia. Rikkaruohot ovat rikkaus, ja mahdollisuus monimuotoisuudelle. Voihan rikkaruohoistakin pyöräyttää vaikkapa päivän aterian, esimerkiksi voikukka-poimulehti salaattia nokkoslettujen kera. Rikkaruohojen hyötykäyttöön voi tutustua lähemmin esimerkiksi googlaamalla villiyrtti tai villivihannes - hakusanan.

Teksti ja kuva Marika Karulinna

Uudet keket ja sadonkorjuujuhlat

Koroinen tulee kestävän kehityksen opiskelijoille tutuksi jo ennen varsinaisten opintojen alkua. Tänä vuonna sadonkorjuujuhlaa vietettiin elokuun viimeisenä päivänä, ja vanhemmat opiskelijat toivottivat uudet tervetulleiksi tarjoamalla rakkaudella viljeltyjä kasviksia.

Koroisten päivään sisältyi uusille opiskelijoille myös ryhmäytymistä. opettajien ja paikkojen esittelyä, sekä jonkin verran tietoa siitä, mitä kestävän kehityksen opiskelu pitää sisällään. Päiväohjelman jälkeen oli pieni tauko, ja sen jälkeen iltaohjelmassa oli mm. saunomista.

Ekologisen viljelyn kurssin sato oli katettu pöytään kaikessa komeudessaan, ja syötävää riitti kaikille, niin opettajille, kuin niillekin, jotka eksyivät paikalle vasta illalla. Tarjolla oli:

• Kolmea erilaista pestoa
  
• Leipää
  
• Pestoperunoita
• Keitettyjä perunoita
• Papuja
• Savusiikaa (torilta)
• Falafeleja
• Erilaisia salaatteja ja pikkelsejä
• Porkkanakakkua
• Marjapiirakkaa
• Kiisseliä
• Teetä, kahvia
  

Tarjoilut olivat erittäin maittavat, ja lähes kaikki ruokiin käytetyt ainekset olivat kurssimme tuotoksia. Ruoka oli pääosin vegaanista, joskin torilta kalastettu siika teki tässä pienen poikkeuksen.

Sadonkorjuujuhla enteilee jo talven saapumista, mutta jälleen keväällä reippaat opiskelijat palaavat Koroisille työntämään lapionsa multaan ja kylvämään erilaisia siemeniä, ja lopulta vuoden päästä hekin tarjoilevat satonsa taas uusille pikkukekeille.

Teksti Marika Karulinna