Koroisten kaupunki-idylli

Sain ensi kertaa tuntumaa Koroisten kauniiseen jokimaisemaan osallistuessani keväällä 2008 ekologisen viljelyn opintojaksolle. Vaikka 16 tunnin työrupeama pellolla herättää monissa kaupunkilaisnuorissa vastarintaa, ikäni peltotöitä tehneenä kurssi jäi minusta tyngäksi. Saman vuosikurssin opiskelija Jaakko Salo hyödynsi mahdollisuuden jättää Koroinen taakseen heinäkuun lopulla pakollisen harjoittelun päättyessä, ja tartuin heti tilaisuuteen koulutuspäällikkö Sirpa Halosen ilmoittaessa avoimesta työpaikasta.

Koroisten luomuviljelmä toimii Turun ammattikorkeakoulun kestävän kehityksen koulutusohjelman alaisuudessa, ja noin puolen hehtaarin maa-alaa vuokrataan Turun kaupungilta. Viljelmä ja sen kainalossa sijaitseva neljän asunnon opiskelijakommuuni sijaitsevat todellisessa maalaisidyllissä. Vain äänimaailma kavaltaa keskussairaalan sijaitsevan kivenheiton päässä. Elämisen ääniä tuottavat myös horisontissa siintävä junarata, vilkas lentoliikenne ja Tuomiokirkon kellon kajauttamat toteamukset työpäivän etenemisestä.

Lähin esimieheni, agrologi Elina Valtonen luetteli ensimmäisenä päivänäni pitkän listan kuivan kesän mennessään viemää kasvustoa. Itse olin kuitenkin hämmästynyt, miten rehevää ja monipuolista satoa oli pitkällä kasvussa. "Työpäivät" venyivät heti alusta lähtien pitkiksi, sillä keskityin kotona iltaisin säilömään ja pakastamaan reilusti satoa nelihenkisen perheeni talven tarpeisiin. Harjoitteluni ollessa jo lopuillaan tuntuu kuin saisin palkan kaksinkertaisena. Vihannestiskillä ei minua ole kaupassa kolmeen viikkoon näkynyt, vaikka lihaa meillä ei syödä juuri lainkaan.

Papupenkin, yrttien, sellerien, retiisien ja salaattifenkolien välistä pilkottavat iloisen väriset kehäkukat, joita hoitaa jo omaksi ilokseen. Koroisten kasvukausi on harmillisen lyhyt, sillä uhkana on kaupungin traktori, joka saattaa tulla kääntämään pellon ympäri jo syyskuun alussa. Siksi nauriit, punajuuret ja valkosipulit on poimittava jo vaatimattoman kokoisina, eivätkä avomaakurkut taida ehtiä tekemään satoa ennen syyskuuta ollenkaan. Härkäpapujen ja herneiden sato sen sijaan onnistui loistavasti, samoin musta- ja valkoherukan, joiden satokausi päättyi jo elokuun alussa. Esikasvatettu kasvihuonekurkkukin viihtyy mainiosti kalmiston lämpimän rinteen kupeessa ja vieressä rehottavat maissit ovat innostuneet tekemään useamman tähkän jokainen. Parhaiten tuotanto-odotuksiin ovat vastanneet rehevät kesäkurpitsat, sipulit ja perunat.

Viljelykierron ansiosta olemme säästyneet tuholaisilta. Alkukesästä tosin kirvoja syötettiin leppäkertuille oikein urakalla ja runsastunut ampiaispopulaatio on ottanut lähikontaktia opiskelijoihin. Ensiapulaukulle ja kyypakkaukselle onkin löytynyt käyttöä tänä kesänä. Koroisten kuuluisa fasaanipopulaatio on sen sijaan taantunut, sillä vuosia lihottamamme fasaanikukko on puolisoineen saanut tänä vuonna vain yhden jälkeläisen. Kalmiston kuolleen kasvuston karsiminen elokuun aikana taitaa heikentää fasaanien joka-aamuisen piileskelyn mahdollisuuksia pellollamme entisestään.

Sää on tuottanut enemmän ongelmia kesän mittaan. Alkukesällä oli hallaa kesäkuun puolelle saakka ja pitkä, kuiva jakso päättyi parin viikon helteeseen. Siitä alkoikin varsinainen sadekausi, joka sai sipulit ja retiisit halkeamaan kosteudesta. Sadepäivinä kitkeminen on toivotonta ja työnteko ylipäätään hitaampaa, mutta vapaaehtoista työvoimaa opiskelijoista on turha paikan päälle odottaa. Itse tosin olen sadesään ystävä varsinkin peltotöissä, sillä jatkuva helle vie voimat ja järjen.

Koroisilla on rakennettu paljon uutta ja tehty merkittäviä hankintoja tällä kasvukaudella. Keväällä  ostetun jyrsijän saa naisvoimin käymään, mutta mieskin joutuu miettimään pitkään eri kahvojen ja vipujen toimintoja. Perunavakoja kynnettäessä miestä vietiin jyrsijän kahvoissa kuin märkää rättiä, mutta ei sänkiä ole tarpeen viivoittimella piirtääkään. Miehisin voimin on aikaansaatu myös uusi kurkkuteline, tikapuut luumupuiden sadon tavoitteluun, komea pumppukoppi sadetusjärjestelmän pumpulle ja karsittu peltomaiseman kuolleet puut kommuunin saunapuiksi. Uudet kottikärryt ja viikate ovat nopeuttaneet merkittävästi työn edistymistä, kun työntekijöitä on paljon paikalla samaan aikaan.

Sadonkorjuu on edennyt hyvässä järjestyksessä ja opiskelijat ovat vieneet lähes kaiken sadon mennessään. Mitään ei ole pilaantunut maahan korjuun puutteen vuoksi ja ilmainen luomuruoka tuntuu opiskelijoille kelpaavan, vaikka sen joutuukin itse keräämään hieman lähikauppaa kauempaa. Ekologisen viljelyn opintojakso on ollut monelle opiskelijalle silmät avaava kurssi, jossa on opittu arvostamaan ruokaa, kotimaisuutta, luomutuotantoa ja omien kätten jälkiä.

21.9.2008

Ella Santaluoto
Kirjoittaja on kestävän kehityksen opiskelija

Kuvat: Ella Santaluoto