Eroosio – ihmisen kädenjälki maassa

Eroosio on välttämätön luonnonvoima, jonka aiheuttavat tuuli, vesi, jää ja maan vetovoima. Se tasoittaa maan korkokuvaa, vastavoimana sitä jyrkentävälle geologiselle toiminnalle. Jos ajatellaan hypoteettisesti, ilman eroosiota Suomikin olisi vielä korkeaa vuoristoa. Muinaiset Karelidit ovat kuitenkin olleet jo 2 miljardia vuotta eroosion myllerrettävänä, joten jäljelle on jäänyt vain maailman vanhimpiin kuuluvaa kallioperää. Ihminen on antanut eroosiolle suhteettomat mittasuhteet hakkaamalla tuulelta suojaavaa ja maaperää sitovaa metsää. Tämän takia tuuli ja sade tuhoavat viljelyskelpoista maannosta, merkittävästi huonontaen ihmiskunnan ravinnonsaantia. Ennen ihmisen vaikutusta, eroosion viemän maa-aineksen määrän maailmanlaajuisesti on arveltu olleen 16,4 miljardia tonnia vuodessa. Nyt määrä on noin kuusinkertainen.

Mikä nykytilanteeseen auttaisi? Esimerkiksi agrikulttuurin radikaali muutos. Metsien raivaamisen suurpeltojen tieltä sijasta tulisi viljellä pienillä laikuilla metsien seassa. Varsinkin rinteiden kasvillisuus tulisi jättää rauhaan, koska painovoiman vaikutuksesta valumavedet vievät 10-20 vuodessa mukanaan kaiken viljelykelpoisen maan, ensin jokiin ja järviin, lopulta meriin. Lisäksi, kun rinteiden kasvillisuus ei enää tasaa valuntaa, tulvat lisääntyvät, kuten esimerkiksi Bangladeshissa. Veden kierron päätepisteenä on meri, josta vesi joskus haihtuu ja aloittaa kierron uudelleen. Veden  mukana mereen joutuvat maahiukkaset eivät taas haihdu mihinkään ja sedimentoituvat meren pohjalle, missä ne eivät hyödytä ketään. Karjatalous aiheuttaa eroosiota ylilaidunnuksen ja viljan haaskauksen takia: tietyn energiamäärän saamiseksi eläinravinnosta kasvisravinnon sijaan tarvitaan n.10-kertainen määrä viljelyalaa eli hakattua metsää.

Nykyään ajatellaan aina ensin taloudellista tehokkuutta, joten viljelijä tuskin istuttaisi metsää keskelle peltoaan tai sijoittaisi uutta peltoa osissa eri puolille, jolloin se tuottaisi vähemmän taloudellista voittoa. Kaistaviljely myös vähentäisi eroosiota, mutta on vaivattomampaa viljellä vain yhtä lajiketta. Nämä olisivat vielä verraten helppoja muutoksia, mutta jos maataloudessa ei niitä omaksuta, niin entä sitten metsien hakkaamisesta suoraan riippuvainen metsäteollisuus: metsien avohakkuu on paljon nopeampaa ja tuottavampaa kuin se, että jätettäisiin joka väliin puita vähentämään eroosiota.

Nykyään maailmanlaajuisella eroosio-ongelmalla on juuria myös sosiaalisessa eriarvoisuudessa: sademetsien kaskeaminen viljelykäyttöön. Sademetsän latosolimaannos tuhoutuu täysin muutamassa vuodessa puuston häviämisen jälkeen, johtuen maannoksen olemattomasta eroosiovoimien sietokyvystä. Tuloksena on kivikovaa lateriittia, jossa ei mikään kasva pitkiin aikoihin. Kaskeamista sademetsissä harjoittaa tavallinen, paikallinen rutiköyhä väestö. Muuta ravinnon ja polttopuun lähdettä näillä ihmisillä ei ole.

Eroosio kytkeytyy suoraan ihmisen toimintaan ja on yksi huolestuttavimpia globaaleja ympäristöongelmia. Sen takia maapallon viljelysalasta häviää vuosittain puoli prosenttia. Syyllinen on helppo paikantaa tehokkuusajattelun ja sosiaalisen etuilun kierouttamaan ajattelumalliimme.


Henri Rauhala