Kestävästi metsien hyväksi
Metsienhoito on viimeisten vuosikymmenten aikana kehittynyt tehometsätaloudeksi, jossa metsää hoidetaan, jotta saataisiin paljon puuta. Nykyajan metsänhoitoon on onneksi löytymässä pehmeämpiä, luonnollisia keinoja, jotka metsien aktiivisen suojelun ohella hidastavat omalta osaltaan metsäluonnon köyhtymistä.
Pehmeämmät metsänhoidon menetelmät vähentävät lannoittamisen tarvetta, kun kaikkea biomassaa ei kuljeteta pois metsästä, eikä maaperä altistu eroosiolle. Ne myös ehkäisevät taimikoiden tuhoja, sillä vanhempi puusto toimii suojaavana kasvustona. Lisäksi monipuolisemmat metsät ovat turvapaikka monille uhanalaisille lajeille. Kun rajut vaihtelut ympäristöstä puuttuvat, ja muutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, herkilläkin lajeilla on aikaa ja mahdollisuus etsiytyä uusille aloille, eivätkä ne ole täysin riippuvaisia yhdestä paikasta, jossa soveltuvaa elinympäristöä esiintyy. Tällaiset hoitotoimenpiteet myös mahdollistavat entistä suuremmat, yhtenäiset metsäalueet, jotka ovat uhanalaisille lajeille elintärkeitä.
Metsäluonnon ja sen uhanalaisten lajien suojeluun vaaditaan kuitenkin paljon muutakin, kuin pelkästään kestävää metsien hoitoa. Itseasiassa kestävästikään hoidetut talousmetsät eivät pysty turvaamaan esimerkiksi lahottajalajien säilymistä. Uhanalaiset lahottajalajit vaativat selviytyäkseen lahoavaa puuainesta, ja ne häviävät, ellei myös Etelä-Suomen arvokkaiden, vanhojen metsien suojeluun kiinnitetä pian suurempaa huomiota. Tällä hetkellä valtaosa Suomen suojelluista metsistä sijaitsee Pohjois-Suomessa, mistä esimerkiksi lehtometsät ja niihin sopeutuneet lajit puuttuvat lähes tyystin. Näiden suojelu ei siis onnistu muualla, kuin siellä, missä arvokkaat metsät ovat.
Etelä-Suomessa tulisi suojella entistä suurempi osa metsistä kokonaan luonnontilaisena, ja perinnebiotoopeiksi muovautuneita alueita taas ylläpitää jatkuvalla hoidolla, kuten laiduntamalla. Muuten esimerkiksi hakamaat ja lehdesniityt pääsevät kasvamaan umpeen, ja monien uhanalaisten lajien elinympäristöt kuihtuvat. Ongelmana on, että monet metsänomistajat eivät itsekään tiedä, kuinka arvokkaita paikkoja heidän metsissään saattaa olla. Tähän on kuitenkin nyt tarjolla ratkaisu, sillä Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiiri tarjoaa kartoituspalvelua, jossa arvokkaat metsäkohteet etsitään ja pyritään säilyttämään.
Kartoituspalvelu on yhteydessä metsien monimuotoisuusohjelma METSO:on, johon rahoitus tulee valtiolta. Valtio siis rahoittaa metsien suojelua, mutta ei etsi suojeltavia kohteita aktiivisesti. Suojeltavat metsät voidaankin maanomistajan pyynnöstä paikantaa veloituksetta Varsinais-Suomen Luonnonsuojelupiirin metsäasiantuntijoiden toimesta. Metsiä ei välttämättä tarvitse myydä valtiolle, vaan myös yksityisalueesta voidaan tehdä luonnonsuojelualue, jonka perustamisesta on mahdollista saada korvauksia.
Suojelu on myös maanomistajalle kannattavaa, sillä suojellusta puusta saa täysimääräisen korvauksen, tulo on verovapaata ja myös pystyyn kuolleesta puustosta maksetaan. Metsien suojelulla on biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen lisäksi myös merkittävä tehtävä hiilivarastoina. Kasvavaan puuainekseen sitoutuu suuret määrät hiiltä, ja kun metsät saavat kasvaa ja kehittyä rauhassa, niiden sitoma hiili myös pysyy poissa ilmakehästä. Vanhalla ja monimuotoisella metsällä on suurempi vaikutus ilmakehään kuin talousmetsällä, sillä biomassaa ei missään kohtaa viedä hakkuun myötä pois, vaan se jää metsän maaperään, lahopuuhun ja eliöstöön, eli sitoutuu metsän ekosysteemiin. Metsiä suojelemalla voi siis ehkäistä myös ilmastonmuutosta!
Varsinais-Suomen metsistä on suojeltu vain pari prosenttia, vaikka tavoite on moninkertainen. Nagoyan sopimuksen mukaisesti maabiotoopeista tulisi suojella yhteensä 17 %. Metsiä on kuitenkin Varsinais-Suomen alueen maa-alasta noin 60%, josta vain pieni osa on suojeltu. Metsät ovat arvokkain yksittäinen uhanalaisten lajien elinympäristö, joten niitä tulisi vaalia nykyistä tehokkaammin. Suomen valtion suuret kansallispuistot ovat keskittyneet lähinnä Pohjois-Suomeen, eikä Etelä-Suomessa ole suuria valtion omistamia metsäalueita. Etelä-Suomessa metsäluonto on kaikkein monimuotoisinta ja kaipaa eniten suojelua. Siksi Etelä-Suomessa yksityisten maanomistajien suojelupanos ja yksityisten metsien suojelu on erittäin tärkeää ja arvokasta. METSO-kampanjaan ja Varsinais-Suomen luonnonsuojelupiirin voit tutustua tarkemmin täältä.
Teksti ja kuva: Marika Karulinna
