Metsiä ja maaperää hiilinieluina tutkitaan
Kioton ilmastosopimus ja sitä seuranneet tarkennukset velvoittavat siihen
sitoutuneet valtiot raportoimaan kasvihuonekaasupäästöistään. Osa päästöistä voidaan hyvittää hiilinielujen vuoksi.
Kasvit ottavat kasvuunsa tarvitseman hiilen ilmakehästä hiilidioksidin muodossa. Hiilidioksidia poistuu näin ilmakehästä. Kasvillisuus ei kuitenkaan toimi loputtomana hiilen nieluna, vaan metsä uusiutuu.
Talven saapuessa kasvit pudottavat lehtensä, joiden mukana hiiltä siirtyy maaperään. Maaperään jäävä karikeaines hajoaa vähitellen maaperässä hiilidioksidiksi. Maaperän prosesseja ei tunneta hiilen hajotuksen kannalta erityisen hyvin.
Metsät nieluna
Metsät ovat sitoneet ilmakehän hiilidioksidia viimeiset vuosikymmenet ripeää tahtia. Metsien puusto on kasvanut nopeammin kuin puuta on hakattu. Metsien puusto on siis ollut viime aikoina selkeä hiilen nielu.
Suomen hiilinieluraportointi perustuu metsien kasvuarvioihin, jotka perustuvat Metsäntutkimuslaitoksen valtakunnan metsien inventoinnin raportoimiin tuloksiin.
Kasvuarviosta vähennetään metsistä poistunut runkopuutilavuus, jolloin saadaan arvio metsien runkopuutilavuusmuutokselle. Runkopuutilavuus muutetaan hiileksi, jolloin saadaan arvio Suomen metsien puuston hiilinielulle. Näistä arvioista puuttuu kuitenkin aluskasvillisuuden osuus.
Monimutkainen maaperä
Maaperä on heterogeeninen. Sen kivipitoisuus esimerkiksi vaihtelee alueittain. Kivisyys vaikeuttaa mittauksien suorittamista ja lisää tuloksien epävarmuutta. Muutokset metsien maaperässä ovat lisäksi pieniä, jolloin niiden mittaaminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Pienetkin muutokset maaperän hiilipitoisuudessa ovat merkittäviä, kun huomioidaan koko Suomen pinta-ala.
Yksi vaihtoehto maaperän hiilinielun arvioimiseen on käyttää malleja. Mallit kuvaavat karikkeen hajoamista hiilidioksidiksi ja ennustavat maaperään jäävän hiilen määrän. Mallipohjaisia arvioita varten on arvioitava karikesyöte maaperään. Karikesyötteen arvioiden parantamiseksi on tehty Metsäntutkimuslaitoksella paljon töitä.
Maaperästä hiilidioksidina poistuvan hiilen määrä riippuu maaperän sen hetkisestä hiilivarastosta, jolloin tieto nykyisestä maaperän tilasta muodostuu oleelliseksi. Vaikka maaperän hiilivarasto tunnettaisiinkin tarkasti, sen liittäminen malliin ei ole kuitenkaan ongelmatonta. Tämä ongelma onkin maaperän mallinnuksen kannalta polttava eikä siihen ole ratkaisua.
Nykyisin oletetaan, että Suomen metsien maaperän hiilivarasto on suhteellisen lähellä tasapainoa, jolloin hiiltä karikkeena tulee maaperään suunnilleen yhtä paljon kuin sitä poistuu hajotuksen johdosta hiilidioksidina.
Täsmällistä mittaustietoa Suomen maaperän hiilinielusta ei ole olemassa, ja mallit tarjoavat sen arvioimiseen tällä hetkellä parhaat mahdollisuudet. Mallilaskelmilla on arvioitu, että maaperän hiilinielu vaihtelee huomattavasti vuosittain, riippuen esimerkiksi lämpötilasta ja hakkuumääristä. Joinakin vuosina maaperä voi olla hiilen lähde. Tuloksien perusteella maaperän hiilivarasto on kuitenkin keskimäärin kasvanut viime vuosikymmeninä.
Tarkkuus mittausten ongelma
Metsien ja maaperän hiilinielutiedot ovat hyvin epävarmoja suhteessa päästöihin, joita Suomi raportoi. Metsäntutkimuslaitoksella tehdään tällä hetkellä kovasti töitä metsäsektorin nieluarvioiden epätarkkuuksien määrittämiseksi.
24.9.2004 Jenni Päätalo
Lisätietoa internetissä:
