Pahaa sutta ken pelkäisi?

Tämä susi löytyy Turun yliopistolta

Luonnon pitää olla ihmisen hallittavissa ja ohjattavissa. Kaikki tätä tavoitetta uhkaavat tekijät on välittämästi eliminoitava. Jos susi ei osaa elää siivosti ja aiheuttamatta häiriötä, se pitää yleisen turvallisuuden nimissä tappaa. Vai olisiko sittenkin mahdollista ajatella myös toisin?

Muistan vielä, miten joskus 80-luvun alussa myös Pohjanmaalla lähdettiin innolla susijahtiin. Muutaman yksilön lauma oli nähty alueella useaan otteeseen, koiria oli kadonnut ja susien hyökkäykset ihmisten kimppuun olivat useimpien mielestä vain ajan kysymys. Jotain oli siis tehtävä.

Metsästysporukat haravoivat metsiä ja tulostakin saatiin. Isojoen kunnantalolla voi edelleen kauhistella tuon täytetyn suden lasisten silmien murhanhimoista kiiltoa. Oppipahan ainakin se susi olemaan ihmisiksi. Sittemmin tätä samaa metodia on käytetty menestyksekkäästi susien sivistämiseen eri puolilla Suomea.

Liiankin menestyksekkäästi, sillä Suomessa on jäljellä huolestuttavan vähän susia. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen erikoistutkijan Ilpo Kojolan mukaan vain 150 yksilöä. Näin pieni kanta ei takaa susien selviytymistä, sillä sukusiittoisuus alkaa nopeasti vähentää eläinten elinkelpoisuutta.

Samaan aikaan, kun Suomessa tuskaillaan susien kannan "huolestuttavaa" voimistumista, yritetään pitää kurissa yhä kasvavat hirvi- ja peurakannat. Molemmat olisivat susille mitä maittavinta einestä, mutta ilmeisesti vain metsästäjillä on Suomessa lupa tappaa.

Onko susi sitten Suomen luonnossa jotenkin poikkeuksellisen vaarallinen? Ei ainakaan ihmisille. Olemme saaneet olla susien suhteen rauhassa jo noin 200 vuotta. Sen sijaan hirvet ja peurat, joita autetaan selviytymään talviruokinnalla ja joille pystytetään metsiin nuolukiviä, aiheuttavat joka vuosi noin 5000 kolaria. Vuosittain hirvieläinkolareissa loukkaantuu 500 ja kuolee 10 ihmistä. Kumpi siis on ihmiselle vaarallisempi, hirvi vai susi? Kumpaa pitäisi pelätä?

Jos susikanta saisi voimistua, laumojen koot kasvaisivat ja ne pystyisivät verottamaan tehokkaasti myös hirviä ja peuroja. Yksittäiset sudet kun eivät moni satakiloista hirveä kellistä. Ihmekös tuo, jos yksinäisten susien on henkensä pitimiksi tyydyttävä pienempiin saaliseläimiin, kuten lampaisiin ja koiriin.

Jätetään siis sudet rauhaan ja korotetaan petovahinkojen korvauksia, jottei yksittäisen maanviljelijän tai poronhoitajan tarvitse vihata petoja ainakaan taloudellisista syistä. Pystytetään kotieläinten suojaksi tukevammat aidat, kokeillaan lampaiden suojaamista vahtikoirilla ja järjestetään lapsille koulukyydit vanhempien rauhoittamiseksi. Annetaan myös susille olemassaolon oikeus.


3.1.2006 Tiina Sandberg


Lisätietoa internetissä:
Tunturisuden susisivut
Susiaidan teko