Sinilevät elämälle tärkeitä
Sinilevät ovat mainettaan parempia: ilman sinileviä maapallo olisi kelvoton elinpaikka monille nykylajeille, ihminen mukaan lukien.
Helsingin yliopiston tutkimusryhmä on selvittänyt jäkälien sinileväosakkaiden populaatiorakennetta ja yhteisöekologiaa ja tutkinut sinilevien ja jäkäläsienten toiminnallisia yhteisöjä eli kiltoja. Tutkijoiden artikkeli julkaistiin vastikään tiedelehti Sciencessa.
Sinilevillä kunniakas historia
- Vesistöjen rehevöitymisestä ja uimakielloista voi syntyä sellainen käsitys, että sinilevät olisivat ympäristölle uusi tai peräti ihmistoiminnan seurauksena syntynyt eliöryhmä. Sinileviin liittyvät haitat ovat kuitenkin vain pieni sivuosa, on nimittäin vaikea nimetä toista eliöryhmää, joka olisi yhtä merkittävästi muokannut elinoloja ihmiselle suotuisaan suuntaan, kertoo tutkimusryhmän johtaja, kasvitieteen dosentti Jouko Rikkinen Helsingin yliopistosta.
Muinaisten sinilevien yhteyttäessä vapauttama happi mullisti maapallon kaasukehän ja johti otsonikerroksen syntyyn. Bakteereilla yhteyttämiskyky kehittyi yli 3,5 miljardia vuotta sitten, mutta happea vapauttava, klorofylli a:han ja veden hajoamiseen perustuva yhteyttäminen rajoittuu vain syanobakteereihin eli sinileviin.
Viherhiukkaset kehittyneet sinilevistä
Aitotumallisten levien ja kasvien viherhiukkaset ovat aikanaan syntyneet sinilevien kehityslinjaan kuuluneista kantamuodoista. Symbioottiset sinilevät elivät isäntiensä sisällä ja sulautuivat vähitellen osaksi niiden solurakennetta.
Viherhiukkasiksi muuntuneet sinilevät mahdollistivat tehokkaan perustuotannon ja johtivat osaltaan maapallon eliölajiston nykyiseen monimuotoisuuteen.
 Siitepölyä veden pinnalla |
Monet sinilevät voivat yhteyttää ja sitoa ilmakehän typpeä. Siksi ne ovat suosittuja partnereita erilaisiin symbiooseihin toisten levien, kasvien ja sienten kanssa.
Sinileväsymbiooseista on hyötyä ihmisellekin; esimerkiksi Kiinassa vesisaniaisten typensitojasinileviä on hyödynnetty riisipeltojen lannoituksessa tuhansien vuosien ajan. Typensidonta ilmakehästä kuluttaa kuitenkin paljon energiaa, joten monet sinilevät hyödyntävätkin mieluusti muita typenlähteitä, kuten jätevesien mukana vesistöihin kulkeutuvia yhdisteitä.
Suomen luonnon leväsymbiooseista tunnetuimpia ovat jäkälät, joissa viher- tai sinilevä ja sieni elävät yhdessä. Monet sienilajit voivat jäkälöityä samojen sinilevien kanssa, vaikka sienet ovat tavallisesti hyvin valikoivia leviensä suhteen.
Jäkäläsienet näyttävät muodostavan toiminnallisia yhteisöjä eli kiltoja tiettyjen sinilevien ympärille. Näyttää ilmeiseltä, että kyseessä on yleinen, jäkäläyhteisöjen rakenteen säätelyyn liittyvä ilmiö.
19.07.2002 Taru Pöysä
Lisätietoa internetissä:
