Valosaaste sekoittaa luonnon rytmejä

Ilmansaasteet tunnustetaan yleisesti ongelmaksi, mutta harvemmin otetaan esille ihmisen luoman keinotekoisen valon vaikutuksia maapallon elämään. Keinotekoinen valo ei toki ole samalla tavalla saastetta kuin vaikkapa pakokaasut, mutta siitä voidaan kuitenkin puhua omana saasteen lajinaan. Valosaasteella on varsin paljon haitallisia vaikutuksia eläinten, erityisesti nisäkkäiden, biologiseen rytmiin.

Verlyn Klinkenborg ruotii artikkelissaan Our Vanishing Night (National Geographic 11/08) ihmisen luoman keinotekoisen valon aiheuttamaa luonnon tasapainon muutosta ja sen seurauksia. Keinotekoinen valo on poistanut elämästämme luonnollisen pimeyden, joka liittyy olennaisesti yölliseen aikaan. Sen lisäksi, että tämä sekoittaa luonnon rytmejä, tällä on vaikutuksensa myös ihmisen omaan terveyteen.

Valosaastetta on vasta viime aikoina alettu tutkia. Saaste on enimmäkseen seurausta huonosta valaistuksen suunnittelusta: valo suunnataan väärin – ulospäin ja ylöspäin taivasta kohti – kun se olisi suunnattava alaspäin, sinne missä sen lähde on. Nykyään suurin osa ihmisistä elää kaupungeissa ja esikaupungeissa, joissa valoa heijastuu, taittuu ja siroaa säteinä mielivaltaisesti rakennuksista ja valtateiltä myös öiseen aikaan.

Huonosti suunnitellusta valaistuksesta on paljon haittaa. Se vaikuttaa voimakkaasti moniin erityisesti öiseen aikaan sopeutuneisiin nisäkkäisiin. Klinkenborg antaa valosaasteen seurauksista eläinten elämään lukuisia esimerkkejä. Joillekin eläimille valo toimii eräänlaisena magneettina. Se saa esimerkiksi linnut kaartelemaan valonlähteen ympärillä ja törmäilemään kirkkaasti valaistuihin rakennuksiin. Valosaaste häiritsee myös yöllisten nisäkkäiden ruuan hankintaa, aikaistaa lintujen siittämisaikoja ja muuttoa sekä aiheuttaa pesimisolosuhteiden muutoksia. Häiritsemällä eläinten normaaleja aikatauluja ja suunnistusta se johtaa usein kuolemiin.

Valosaaste olisi Klinkenborgin mukaan saasteongelmista helpoimmin korjattavissa. Yksinkertaiset muutokset valaistuksen suunnittelussa ja asennuksessa vaikuttaisivat suoraan ilmakehässä siroavan valon määrään. Näillä muutoksilla saavutettaisiin myös välittömiä säästöjä energiankulutuksessa.

Klinkenborg painottaa, että kuten monet muut olennot, myös me ihmiset tarvitsemme pimeyttä. Pimeys on olennaista biologiselle hyvinvoinnillemme, sisäiselle kellollemme. Valve- ja uniajan vuorottelulla on elämällemme perustava merkitys.

Jotkin valosaasteen seurauksista ovat helpommin havaittavissa meitä vähemmän sopeutumiskykyisissä olennoissa, mutta myös meihin pimeyden puute on jättänyt lähtemättömän jälkensä. Klinkenborgin mukaan se on saanut meidät unohtamaan paikkamme maailmankaikkeudessa, oman pienuutemme, jonka parhaiten voimme havaita vain syvässä pimeydessä, yötaivaalla heijastuvan linnunradan mittakaavaa vasten.

Hannele Heinonen
5.6.2009