Vesipulalla on tappavia seurauksia

Vesipulasta kärsivillä alueilla elää noin kolmasosa maapallon ihmisistä. Hupenevien vesivarojen kulutusta lisäävät muun muassa kasvava väestö ja talous sekä maatalouden muutokset, kuten lihakarjan lisääntynyt kasvatus ja keinokastelu. Useissa maissa vesihallinto on heikkoa ja vesivarojen käyttö suunnittelematonta.

Veden puute johtaa epähygieenisiin oloihin, joissa taudinaiheuttajat leviävät helposti. Pahiten tilanteesta kärsii Afrikka, jossa 42 prosentilla väestöstä ei ole käytettävissään puhdasta vettä. Erityisen helposti sairastuvat lapset, joille monet tavallisetkin taudit voivat olla kohtalokkaita.

- Esimerkiksi ripuli surmaa päivittäin jopa 4500 lasta. Lasten kehitysmahdollisuudet kärsivät, sillä taudit ja aliravitsemus estävät heidän koulunkäyntiään, toteaa Unicef.

Vesikriisit ovat usein konfliktien taustalla

Monien konfliktien juuret piilevät pitkään jatkuneen kuivuuden ja nälänhädän aiheuttamissa ongelmissa. Vesipula synnyttää pahimmillaan jännitteitä, jotka lisäävät konfliktin mahdollisuutta yhdessä muiden riskitekijöiden kanssa. Vedestä syntyvät konfliktit ovat usein kansallisia ja voivat johtaa sisällissotiin. Esimerkiksi Darfurin kriisin taustalla on juuri pitkään jatkunut kuivuus ja nälänhätä, mikä on johtanut väkivaltaisuuksiin viljelijöiden ja paimentolaisten välillä. Arviolta 200 000 ihmistä on saanut surmansa ja 1,2 miljoonaa ihmistä on joutunut jättämään kotinsa.

Ilmastonmuutos tulee vähentämään sademääriä jo ennestään kuivilla alueilla. YK uskookin, että tulevaisuudessa yhä useampien sotien syynä tulee olemaan vesi. Tällöin rauhaisaan ratkaisuun pääseminen vaatii myös vesipulaa koskevien ongelmien ratkaisua.

Maatalous on suurin tuhlaaja

Maatalous on ylivoimaisesti suurin vedenkuluttaja. Se kuluttaa 70 prosenttia makeasta vedestä, josta vain 30 prosenttia palautuu käyttöön. Vettä tuhlaantuu muun muassa tehottomien keinokastelujärjestelmien takia. Lisäksi väestön kasvu on lisännyt viljelyalan tarvetta, ja samalla paljon vettä vaativat lihakarjan kasvatus ja vientikasvien viljely ovat yleistyneet. YK:n maaliskuussa julkaistun raportin mukaan veden liikakäyttö maataloudessa onkin suurin ympäristöuhka makeanveden resursseille. Vettä säästyisi, jos käyttö olisi suunnitellumpaa eikä esimerkiksi kannattamattomia viljelyalueita otettaisi keinokastelun avulla käyttöön.

Useissa maissa vesihuolto on heikoissa kantimissa. Huonokuntoisista putkista vuotaa suuria määriä vettä hukkaan ennen kuin se edes päätyy kuluttajalle. Monesti suuret patohankkeet ohittavat vesihuollon peruskorjaustarpeet rahoituksessa ja toteutuksessa. Pienet korjaustyöt säästäisivät kuitenkin paljon vettä, joka nyt valuu täysin hukkaan.

Veden voi saada riittämään

 
Vesivarojen käyttöä järkeistämällä voitaisiin saada aikaan huomattavia säästöjä. Parempi suunnittelu ja hallinto ovat tärkeässä asemassa. Kysynnän ja tarjonnan välille olisi saatava tasapaino. Maataloudessa säästöjä saataisiin helposti aikaan uudistamalla kastelu- ja viljelyjärjestelmiä. Esimerkiksi vientikasvien, kuten hedelmien, viljelystä tulisi siirtyä viljan viljelyyn, jolloin veden säästymisen lisäksi ravinnontuotanto paranisi. Yleistä tietoisuutta vesivarojen hoidosta ja käytöstä tulisi lisätä, jotta kulutusta saataisiin vähennettyä. Vesivarojen kestävällä hoidolla voitaisiin taata parempi veden saanti myös tulevaisuudessa. Jos puhtaan veden saanti on turvattu ihmisten terveys ja kehitysmahdollisuudet paranevat.


Eeva-Maria Niemi


Lähteet:
Reuters
YLE24
STT
AFP