Avusta allikkoon?

Festivaaleilla käytiin paneelikeskustelu jonka teemana oli kehitysyhteistyö. Keskustelijoiksi oli valittu asiantuntijoita jotka käsittelevät teemaa lähes päivittäin.
Kepan Mika Railo haastatteli Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäistä, Attacin puheejohtaja Henri Purjetta sekä ulkoministeriöyksikön päällikkö Okko-Pekka Salmimiestä.

Aluksi keskusteltiin siitä toimiiko kehitysyhteistyö?
Salmimiehen mukaan on kaikin puolin tervettä ja suotavaa että avun perille meno ja vaikuttavuus kyseenalaistetaan jatkuvasti. Hänen mukaansa menestys osassa YK:n vuosituhattavoitteista sekä onnistuneet projektit ja hankkeet kertovat siitä että tuloksia saavutetaan. Pietikäinen puolestaan huomautti että tavoitteisiin on sitouduttu, mutta käytännössä isoa osaa lupauksesta ei olla koskaan toteutettu.

Purjeen mukaan tavoitteiden ja keinojen mittakaava menee helposti sekaisin jos sanotaan että kehitysapu ei toimi koska maailmassa on paljon köyhiä. - Jos tavoitteena on köyhyyden poistaminen maailmasta ja keinona rahasumma joka vastaa n. 0,2% maailman BKT:sta ja sitten vielä finanssitalouden mittakaava on jotain 70-80 kertaa isompi niin on aika päätön ajatus että kehitysavun keinoin voitaisiin tämä ongelma yksittäin ratkaista, Purje kommentoi.

Hän muistutti myös että Afrikasta on tullut vähintään tuplasti enemmän laitonta pääomaa - veronkiertoa - pohjoiseen, kuin mitä sinne on annettu apua, ja että maiden velat ovat isompia kuin kehitysapu. Velkoja on myönnetty kylmän sodan aikana kansainvälisen valtapelin kannalta sopiville hallitsijoille eivätkä rahat ole koskaan päätyneetkään kansan hyväksi, mutta silti niitä maksellaan edelleenkin takaisin.

Keskustelussa puitiin myös miten köyhyyttä tulisi mitata?
Pietikäisen mukaan ihmisoikeuksien julistus todeksi käännettynä toimisi hyvänä köyhyyden mittarina.
– Jos ihminen saa olla osallinen yhteisössä, osallinen päätöksentekoon, päättää miten siellä eletään, saa koulutuksen, terveydenhuollon ja jos sillä on vapaus kivusta, nälästä ja kärsimyksestä niin pitkälle kuin se on institutionalisoitua niin silloin on ikään kuin vapaa köyhyydestä, Pietikäinen totesi.

Bruttokansantuotteen käyttö köyhyyden mittarina ei saanut suosiota. – BKT on hyvä mittari mittaamaan BKT:tä, Purje veisteli. Hän totesi myös että kuoppien kaivaminen tai aseiden valmistaminen näkyy BKT:ssä samalla tavalla kuin koulujen rakentaminen. Salmimies lisäsi BKT:n ongelmallisuuteen köyhyyden mittarina sen, ettei se ota huomioon tulonjakoa.