Oikeudenmukaista kuluttamista

 

Jakautuuko kulutus oikeudenmukaisesti? Teollisuusmaissa kysymys on ylellisyydestä, kehitysmaissa taistellaan eloonjäämisestä.

 

Omistan stereot, television, mikroaaltouunin ja videonauhurin, on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri. Oliko legendaarinen musiikkitaiteilija Gösta Sundqvist onnellinen kuten laulussa sanotaan? Maapallo nukkuu kuin unta ruususen ja samalla hukkuu paskakerrokseen. Ihmisiltä löytyy kulutuskritiikkiä kaikkea ja kaikkia kohtaan. Millä tavoin se näkyy todellisessa elämässä?

Luonnonvarojen kulutus on Suomessa maailman korkeimpia. Tähän kulutuksen kasvuun eivät ole kestävän kehityksen retoriikka, ekotehokkuus, irtikytkentä tai mitkään muutkaan muodikkaat käsitteet pystyneet vastaamaan. Talouskasvu, ihmisten ostovoima, joulumyynnin onnistuminen ja yritysten voitolliset tulokset pitävät rattaat pyörimässä. Näin tapahtuu siitäkin huolimatta, että ihmisten tulisi elää luonnon tuottamilla koroilla eikä syödä sen pääomaa. Kenellä on oikeastaan oikeus kuluttaa? Itse teen kaupassa joka päivä ostopäätöksiä ja kulutan, liikaa.

Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskunnan kohtaama ympäristöongelma. Maapallon lämpötilan arvioidaan nousevan vuosisatamme aikana 1,4 - 5,8 astetta. Vaikutusten arvioidaan olevan katastrofaalisia. Teollisuusmaat ovat aiheuttaneet yli neljä viidesosaa tähänastisesta lämpenemisestä. Ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää maailmanlaajuisten päästöjen leikkaamista kahdella kolmanneksella. Esimerkiksi Yhdysvallat ja erityisesti George W. Bushin hallitus ovat lyhytnäköisten ideologisten syiden, öljy- ja kivihiiliteollisuuden etujen sekä piittaamattomuuden johdosta suhtautuneet kielteisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Kuitenkin Yhdysvallat on samalla maailman ylivoimaisesti pahin saastuttaja, jossa neljä prosenttia maailman väestöstä tuottaa neljänneksen koko maailman hiilidioksidipäästöistä. Yksi amerikkalainen tuottaa saman verran päästöjä kuin 20 intialaista tai 40 nigerialaista. Voiko rikkaiden tai köyhien maiden syntyneitä päästöjä edes verrata toisiinsa? Toisilla päästöt syntyvät ylellisyydestä, toisilla eloonjäämisestä.

Kun päästörajoituksista neuvotellaan Kioton ilmastosopimuksen yhteydessä tulee mieleen, että päästöjen pitäisi jakautua oikeudenmukaisesti. Eri valtioiden päästökiintiöt tulisi jakaa tasaisesti maapallon asukkaiden kesken. On vaikeaa perustella, miksi yhdysvaltalaisella tulisi olla ainakaan periaatteellisella tasolla suurempi oikeus kuormittaa yhteistä ilmastoamme kuin esimerkiksi nigerialaisella.

Entä miten tämä kaikki liittyy omaan kulutuskäyttäytymiseen? Tietysti on hyvä ostaa lähellä tuotettuja luomutuotteita sekä esimerkiksi reilun kaupan tuotteita. Toisaalta olisi kuitenkin hyvä miettiä tarvitseeko kyseisiä tuotteita ollenkaan. Itselleni kulutuskriittinen toiminta on jatkuvia valintoja. Kaikkein eettisintä kuluttamista on kuitenkin kuluttamatta jättäminen. Moderni ihminen äänestää kukkarollaan.

Toiset tuhoavat viidakon, sen mitä jäljellä on. Miksi toisilla on oikeus kuluttaa enemmän kuin jollain toisilla? Minua hävettää.

03.09.2003 Leo Stranius
puheenjohtaja, Maan ystävät

 

Lisätietoa internetissä:
Maan ystävät