Riittääkö ruoka?
Maailmassa valtava määrä ihmisiä näkee jatkuvasti nälkää, eikä hätä edes ylitä uutiskynnystä. Onko kasvavan ihmismäärän tulevaisuus väistämättä myös yhä suurempien nälänhätien aikaa?
Periaatteessa maailmassa tuotetaan tarpeeksi suuri määrä ravintoa, jotta kaikki maailman ihmiset voitaisiin ruokkia. Ruuan tuotanto on kuitenkin jakautunut epäedullisesti. Läntisissä teollisuusmaissa tuotetaan ylijäämiä ja ylensyödään samalla kun toisilla alueilla nähdään nälkää.
Väestöpaine kasvaa
Tulevaisuudessa väkiluvun jatkuva kasvu aiheuttaa yhä suurempia paineita ruuan tuotannolle. Ihmismäärä myös kasvaa nopeimmin niillä alueilla, joissa jo nyt kärsitään ruokapulasta. Ruuantuotanto ei siis tulevaisuudessakaan jakaudu tasaisesti suhteessa ihmismääriin.
Tuotannon epätasaista jakautumista edesauttaa myös köyhissä maissa tapahtuva kaupungistuminen eli väestön kerääntyminen suuriin keskittymiin. Tämä lisää ruuan tarvetta alueellisesti. Näissä maissa työvoimavaltainen viljely voi myös joutua ongelmiin, kun varsinkin työikäiset miehet lähtevät paremman toimeentulon toivossa kaupunkeihin ja ruuan tuotanto jää naisille, lapsille ja vanhuksille.
Lajikekehitys kovilla
Maailman viljasadot ovat moninkertaistuneet 1900-luvulla ja viljelykasvien uusien lajikkeiden kehitystä tehdään jatkuvasti. Ruuan tuotantoa köyhillä alueilla vaikeuttavat niiden epäedulliset ilmasto-olosuhteet.
Tuottoisia ja huonoinakin vuosina riittävän kestäviä kasveja ja lajikkeita ei välttämättä ole saatavilla eikä aivan heti nykyaikaisin menetelminkään jalostettavissa.
Kilpailua viljelymaasta
Toinen tapa lisätä ruuantuotantoa olisi viljelysmaan tuottavuuden tai pinta-alan lisääminen. Nämä ovat molemmat rajallisia keinoja. Uutta viljelymaata voidaan raivata vain rajallisesti, jos tahdotaan ylläpitää alueiden kestävää käyttöä: kaikkia metsiä ei voi hävittää viljelysmaan tieltä, ja kuivilla sekä eroosioherkillä alueilla maan käytön voimistaminen pilaa maata vähintään samaa vauhtia kuin uutta saadaan.
Uutta maata tarvitaan myös ruuantuotannon kanssa kilpaileviin tarpeisiin, kuten asutuksen ja muun rakentamisen käyttöön. Väkiluvun kasvaessa käytettävissä olevan viljelysmaan määrä suhteessa ihmisten määrään pienenee koko ajan.
Tehotuoton ongelmia
Maan tuottoa voidaan parantaa erilaisin kemikaalein ja keinokastelulla, mutta molemmat keinot sisältävät jälleen ongelmia. Keinokastelussa ongelmana on veden saatavuus ja sen sisältämien mineraalien aiheuttama maan suolaantuminen. Keinolannoituksella ja torjunta-aineillakaan ei voida lisätä satoa loputtomiin ja seurauksena on elinympäristön sekä ruuan kemikalisoituminen.
 |
Laatupuutteita
Pelkän ruuan tuotannon lisäämisen ohella ravinnon laatuun tulisi kiinnittää huomiota. Pelkkä nälän tyydyttäminen nopeimmin kasvavan tärkkelyskasvisadon avulla ei riitä pitämään ihmisiä terveinä ja tasapainoisesti ravittuina. Varsinaisesti nälänhädästä kärsivien lisäksi maailmassa on monin verroin ihmisiä, joiden ruokavaliossa on muuten vakavia puutteita. Tämä tulisi huomioida ruuan tuotannossa ja eri viljelykasvityyppien hyödyntämisessä.
Teknologiaa ja hyvää tahtoa
Teknologiaoptimisti voisi väittää, että uudet keksinnöt lisäävät ruuan tuottoa ja laatua tarpeeksi, jotta kaikki maailman ihmiset voitaisiin ruokkia. Herää kuitenkin kysymys, kuinka nopeasti merkittäviä kehitysaskeleita alalla saadaan otettua?
Nälkäisten suiden määrä kasvaa toistaiseksi lähes eksponentiaalisesti. Vaikka uutta teknologiaa kehitettäisiinkin, kuinka nopeasti se on käytettävissä kehittymättömien maiden köyhillä nälkäisillä? Jos maailma toimii talouden ehdoilla, kuten tähänkin asti näyttää tapahtuneen, heillä ei ehkä koskaan ole varaa parempaan ja runsaampaan ravintoon.
Taidokkaan teknologiakehityksen lisäksi tarvittaisiin siis myös jonkinlaista hyvää tahtoa, joka ei näytä tällä hetkellä olevan maailmassa kaikkein suurimmassa huudossa. Vielä kun hyvä tahto jalostuisi poliittiseksi tahdoksi tehdä asialle jotain, maailman nälkäiset saattaisivat hyvällä onnella pelastua.
14.04.2003 Riina Karjalainen
Lisätietoa internetissä:
