Ylipakattua tavaraa

 

Joskus avatessaan ruokatavaroiden pakkauksia tulee sellainen olo kuin kaivaisi aarretta maatuska-nuken vatsasta.

 

Tulipahan taas suotua ajatus ympäristöasioillekin, kun törmäsi kaupan leipähyllyllä pulleaan ongelmaan. Ei nimittäin sattunut enää alkuillasta kunnon tuoreita leipiä olemaan tarjolla, ja piti alkaa tonkia korvaavaa tavaraa sämpylöiden puolelta. Ja kas, niitähän oli, oikein tarjouksessa.

Mutta se pakkaus: Muhkea, pienen sohvatyynyn kokoinen säkki, josta suurin osa oli ilmaa. Sisällä ropisi kuusi kappaletta vähän vauvannyrkkiä suurempia sämpylöitä. Vielä leipähyllyllä kohautin asialle olkiani, mutta kassajonossa edelläni olleelle rouvalle tuli samanlaisen sämpyläpussin kanssa ongelma. Kas kun se ei meinannut millään mahtua kassiin muiden ostosten jatkoksi!

Aikansa tapeltuaan hän ratkaisi ongelman puhkaisemalla kynnellä pussiin reiän, jotta sai rytättyä vehnäset kassiinsa, ennen kuin seuraavan asiakkaan ostokset tunkevat hihnalta päälle. Pömppö pussi nimittäin piti ilmat hyvin sisällään, kun oli päistään saumattu kiinni.

Seurasin urheaa kamppailua hymyssäsuin, kunnes hetkeä myöhemmin itse taistelin saman pulman parissa.

Kotona sitten mietin, miksi kuusi pientä sämpylää pitää pakata vähintään kolme kertaa suurempaan pussiin, jolle ei paljoa muuta käyttöä löydy kuin heittää roskiin. Paperinkeräykseenkin se sopii huonosti, kun tietenkin paperipussissa pitää olla iso muovikelmuikkuna, josta asiakkaat voivat ihailla sisällä olevaa tavaraa ennen ostopäätöstään.

Ympäristön lisäksi mietin toki omaa kukkaroakin, paljonkohan sämpylöiden hintaan tulee ekstraa prameasta ja aivan ylisuuresta kääreestä?

Mutta sehän on nykyään yleinen käytäntö, että teollisuus ylipakkaa; asiakkaiden vaatimuksesta, kuten he asiaa puolustelevat. Pahvilaatikon päällä on muovikelmu, ja varsinainen tavara boksissa olevassa muovipussissa, tiedättehän? Roskapussi täyttyy äkkiä monenmoisesta pakkausjätteestä, pahimpana tilaa-ahmivat kovamuoviset eineslootat, joissa pari kypsäpalleroa mahtuu killumaan herraskaisesti!

Kaiken lisäksi monien tuotteiden ulkoasua on selvästi mietitty toisenkin tuopposen ajan, tavaraa myydään mielikuvilla, ja prameammin pakattu tavara mielletään laadukkaammaksi kuin vähän virttyneemmässä kuosissa kaupattava. Kuinkahan paljon nämä usein ulkopuolisten suunnittelutoimistojen kynäilemät kääreet kallistavat kauppatavaran hintaa!

Ehkäpä meidät kuluttajat on opetettu turhan krantuiksi!

04.06.2003 Jouni Koutonen

Kirjoittaja on turkulainen toimittaja.


Lisätietoa internetissä:
YLE Turun Radio