Asiantuntijuuden loukko

Elämämme on täynnä asiantuntijoita, joiden käsiin uskotaan monenlaiset elämän ongelmat ja välttämättömyydet. Esimerkiksi luotamme siihen, että pahan sairauden iskiessä saa tarvittavaa lääkettä, jonka tutkijat jossakin puolella maailmaa ovat kehittäneet. Kenenkään mieleen eikä osaamiseen mahdu kuvaa kaikista nykymaailman ongelmavyyhdeistä, joten eri aloille tarvitaan omat asiantuntijansa. Nämä henkilöt saavat kouluttautumalla hyvän käsityksen omasta alastaan, mutta eivät mistään muusta. Yhteiskunnan silmissä heidän ei tarvitsekaan osata muuta kuin heille rajattu osa-alue. Todellisuus ei kuitenkaan välttämättä noudata ihmisen keksimiä rajoja.

Jos kaksi eri alan asiantuntijaa työskentelevät omien ongelmiensa parissa, he voivat toki keksiä ratkaisun niihin, mutta mitä jos asiantuntijan A keksimä ratkaisu onkin ristiriidassa asiantuntijan B alueen kanssa synnyttäen taas uuden ongelman? Asiantuntija A ei välttämättä edes saa tietoa uudesta ongelmasta, koska se ei kuulu hänen osa-alueeseensa. Tällöin hän on vain tyytyväinen ratkaistuaan oman ongelmansa. Huonossa tapauksessa asiantuntija B keksii tähän uuteen ongelmaan ratkaisun, joka johtaa jälleen uuteen ongelmaan jollakin kokonaan uudella osa-alueella. Mitä jos tälle osa-alueelle ei ole vielä edes olemassa asiantuntijuutta? Ongelma voisi pahimmillaan tulla esiin vasta vuosien päästä, kun se olisi jo kasvanut hallitsemattomaksi.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki: autofirma kehittää maalipintaa suojelevan lakan, joka todetaan ihmisille ja ympäristölle täysin vaarattomaksi. Kun sitä pääsee pesuvesien mukana vesistöihin, se muuttaa kaloissa muotoaan ihmiselle vaaralliseksi. Seurauksena kaloja syövät ihmiset sairastuvat. Kemikaalin muutettua muotoaan sitä ei kuitenkaan tunnisteta, eivätkä kalasaaliita tarkastavat terveysviranomaiset välttämättä huomaa kemikaalin kertymistä kaloihin, koska se ei aiheuta niille oireita. Todelliset syy-seuraussuhteet jäävät pimentoon. Ratkaisuksi tarjotaan alkuperäisen syyn poistamisen sijaan uutta lääkettä, joka puolestaan ulosteiden mukana joutuessaan vesistöihin aiheuttaa ongelmia pieneliöille.

Maapallo on äärimmäisen monimutkainen systeemi, jonka kaikista syy-seuraussuhteista ei tulla koskaan saamaan selvyyttä. Ihminen ratkaistessaan ongelmiaan teknologialla aiheuttaa jatkuvasti ympäristölle ja lopulta itselleen hahmotuskykymme ulkopuolella olevia seurauksia. Kenellä olisi 1700-luvun Englannissa teollistumisen alkaessa tullut mieleen, että taivaalle päästetyt savut kertyisivät ilmakehään, estäen auringon säteilyn pääsyn takaisin avaruuteen? Nyt seuraukset tiedetään, mutta edelleen tehdään sama virhe, ja kehitellään uusia teknisiä ratkaisuja vain sillä perusteella, ettei niiden haittavaikutuksia vielä nähdä. Kokonaisvaltaista ratkaisua mihinkään ei tulla ikinä saamaan, jos tyydytään tuijottamaan vain oman asiantuntijuuden kapeaa kaistaa.


Henri Rauhala