Vihreämpi maailmantalous on tahdosta kiinni

Näin taloudellisen taantuman aikana kamppailu ilmastonmuutosta vastaan on vaarassa jäädä talouden elvytyksen jalkoihin. Toimet ilmaston suojelemiseksi koetaan monilla tahoilla liian kalliiksi ja jatkuvan kasvun ideologian vastaisiksi. Kansainvälisen konsulttiyhtiö McKinseyn mukaan nämä huolet ovat kuitenkin liioiteltuja ja jopa vaarallisia. Konsulttiyhtiön vastikään julkaisema raportti ”Pathways to a Low Carbon Economy” osoittaa, että siirtyminen ilmastoystävällisempään maailmantalouteen on enemmän kiinni tahdosta kuin rahoituksen tai teknologian puutteesta.

Konsulttiyhtiö McKinseyn raportti kartoittaa vähähiilisen maailmantalouden mahdollisuuksia. Raportti osoittaa vääriksi näkemykset, joiden mukaan jatkuvan talouskasvun ja ilmastonmuutoksen torjunnan yhteensovittaminen olisi mahdotonta. Maapallon lämpötilan kohoaminen voidaan pysäyttää alle kriittisenä pidetyn kahden asteen rajan olemassa olevin keinoin ja siedettävin kustannuksin. Raportissa arvioidaan näiden lämpötilan kohoamista estävien vähähiilisten teknologioiden kehitystä, eri alueiden ja sektorien vähennyspotentiaalia kasvihuonekaasupäästöissä sekä näiden toimenpiteiden kustannuksia.

Raportissa muun muassa eritellään yli kaksisataa tapaa vähentää päästöjä neljässä eri kategoriassa: energiatehokkuus, vähähiilinen energiatuotanto, maan hiilensitomiskyky, ja ihmisten käyttäytymismuutokset. Vähennyskeinoja käsitellään kymmenellä eri sektorilla liikenteestä metsänhoitoon ja 21 maantieteellisellä alueella.   

Maapallon lämpenemisen pysäyttäminen alle kriittisen kahden asteen edellyttää, että kasvihuonekaasupäästöjä vähennetään 35 prosentilla vuoden 1990 tasosta. Pelkästään energiatehokkuuden parantaminen esimerkiksi liikenteessä ja rakennuksissa voisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä neljänneksellä vuoteen 2030 mennessä. Energiantuotannossa taas on huomattavaa potentiaalia siirtyä kestävästi tuotettuun energiaan esimerkiksi tuulivoiman, ydinvoiman ja biopolttoaineiden avulla. Vuonna 2030 näillä uusiutuvilla energianlähteillä olisi mahdollista kattaa jopa 70 prosenttia maailman sähköntuotannosta. Myös metsäkadon pysäyttämiseen on olemassa valtava potentiaali vieläpä suhteellisen pienin kustannuksin – joskin pääasiallisina hiilinieluina toimivien metsäalueiden sijaitseminen pitkälti kehittyvässä maailmassa tuo kokonaisvähennysten arviointiin epävarmuutta.  

Tutkimuksen johtopäätös on selvä: vain välittömästi aloitettu, maailmanlaajuinen yhteistoiminta voi estää maapallon keskilämpötilan kohoamisen yli kahden asteen ja samalla välttää muutoksen mukanaan tuomat vakavat seuraukset. Toiminnan onnistuminen ei missään nimessä ole vailla haasteita. Keskilämpötilan kohoamisen seurausten hinta kuitenkin nousee sitä mukaa kun toimenpiteiden aloittaminen viivästyy. Jo kymmenen vuoden lykkäys tekisi kahden asteen rajan alla pysymisen mahdottomaksi.   

Suurimman uhan ilmastonmuutoksen torjumisessa raportin tekijöiden mukaan muodostaakin politiikka. Valtiojohtajat monissa maissa ovat neuvottelemassa kunnianhimoisista päästövähennystavoitteista. Samaan aikaan on kuitenkin myös käynnissä voimakas kiistely näiden päästövähennysten teknisestä ja taloudellisesta toteuttamiskelpoisuudesta. McKinseyn raportti osoittaa, että tavoiteltu 35 prosentin päästövähennys vuoteen 2030 mennessä olisi saavutettavissa rahasummalla joka vastaa alle yhden prosentin vuotuista globaalia bruttokansantuotetta – summalla joka näyttäisi olevan globaalien rahoitusmarkkinoiden ulottuvilla. Kokonaan toinen asia on saada poliittiset päättäjät ajamaan tehokkaita päästövähennyspolitiikkaa ja yritykset ja kuluttajat osaltaan muuttamaan elämäänsä ympäristöystävällisemmäksi. Tämä päästöjen vähentämisen neljäs kategoria onkin siksi ehkä se kaikkein haasteellisin – vakuuttuminen toimenpiteiden välttämättömyydestä, välittömästi ja maailmanlaajuisesti.

Annika Kunnasvirta
5.8.2009