Enemmistön vaatimus - alas auton pakkovalta!

”Valtaosa suomalaisista ei voi liikkua omassa maassaan vapaasti, rauhassa eikä turvallisina. Syynä on auto - pyhä peltilehmä, joka on muuttunut palvelijasta yksinvaltiaaksi. Auton pakkovalta heijastuu kaikkialla. Se näkyy lainsäädännössä ja suunnittelussa, jokapäiväisissä tapahtumissa kaduilla ja teillä, jalankulkijain ja pyöräilijäin syrjityssä asemassa, joukkoliikenteen kehnossa sujumisessa, julkisten varojen epätasaisessa jaossa, ympäristön tuhoutumisessa ja saastumisessa.”    

-Alas auton pakkovalta, Leena Maunula (toim.)1969.

Auton valtakausi on jatkunut Suomessa jo yli 40 vuotta, eikä loppua näy. Autoilun määrä on kasvanut jatkuvasti aina 50 -luvulta alkaen ja 2000 -luvulla voidaan puhua jo täysin autoistuneesta yhteiskunnasta. Kasvun varaa tuntuu silti löytyvän; yhä lyhemmät matkat hoidetaan autolla ja yhden auton sijaan tarvitaan useampia taloutta kohden.        

Kaikki eivät ole kuitenkaan hyväksyneet autoilun suosimista ja sen aiheuttamia haittoja. Tänä vuonna 40 vuotta täyttävän liikennepoliittisen Enemmistö ry:n toiminta-ajatuksena on alusta asti ollut joukkoliikenteen, pyöräilijöiden ja kävelijöiden aseman puolustaminen automanian valtaamassa yhteiskunnassa. Yhdistyksen puheenjohtajan, Risto Larjavaaran mielestä yhteiskuntaan on luotu sellainen henki, että yksityisautoilu on aivan välttämätöntä. Jossain syrjäseuduilla näin onkin, mutta
nykyään enemmistö asuu isommissa taajamissa.

Larjavaara lähti mukaan toimintaan jo 70-luvulla pyöräilyn merkeissä. ”Enemmistö ry. veti lukuisia lähipyöräretkiä pääkaupunkiseudulla. Huvin lisäksi oli tarkoituksena saada pyöräily lisääntymään ja sitä kautta lisää pyöräteitä. Vedin silloin tällöin jopa sadan pyöräilijän letkoja. Toisaalta alkoi ärsyttää autojen ylivalta kaupunkisuunnittelussa.” Nykyään yhdistyksen toiminta on pienimuotoisempaa ja keskittyy lähinnä seuraamaan liikennepoliittista päätöksentekoa. Enemmistö ry:n kaltaisille kevyen liikenteen äänitorville olisi edelleen tarvetta.

Siirtyminen muista liikkumismuodoista autoon ei ole tapahtunut itsestään tai ilman uhrauksia. Autoilun edistämiseen on satsattu yhteiskunnan taholta merkittävästi resursseja. Usein muiden liikkumismuotojen kustannuksella. Tienrakentamisen ohella myös automainonnalla ja ns. "moottoritoimittajilla" on ollut suuri merkitys autoistumisessa, Larjavaara sanoo.

Autoistumisen seurauksena monen kaupunkikeskustan luonne on muuttunut viihtyisästä oleskelu- ja kohtaamispaikasta meluisaksi ja karuksi moottoriväyläksi tai parkkipaikaksi. Enemmistö ry:n puheenjohtajan mukaan ihanteellinen kaupunkikeskusta on vapaa turhasta ja itsekkäästä autoilusta. ”Keski-Eurooppa on tulvillaan tällaisia viihtyisiä kävelykeskustoja. Sinne pitää olla hyvät ja edulliset joukkoliikenneyhteydet. Suomalaiseen kaupunkirakenteeseen kuuluu myös luonnonläheisyys. Siksi pitää olla kävelyetäisyys puistikkoihin tai lähimetsiin”, hän kuvailee.

Kysyttäessä miten puheenjohtaja itse liikkuu, Larjavaara vastaa: ”nelihenkisellä perheellämme ei ikinä ole ollut eikä tule olemaan autoa. Liikumme vaivattomasti metrolla, busseilla,
fillareilla ja kävellen. Tunnen olevani paljon vapaampi ja huolettomampi autottomana.”


Satu Helenius

Kirjoittaja on Kestävän kehityksen opiskelija