Ympäristöasiat asiantuntevasti tapetilla

Sanat "ympäristö", "luonnonsuojelu" ja etenkin "ilmastonmuutos" ovat parin vuoden aikana kokeneet ennennäkemättömän inflaation. Nykyään myös jokaisella ihmisellä putkimiehestä tohtoriin pitää lisäksi olla jokaisesta ympäristöasiasta oma mielipide ja näkemys. Paljon on liikkeellä huijareita ja viherpesu alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Tärkeintä ympäristönsuojelun käytännön toteutumisen kannalta on tietynlainen uskottavuuden ja luottamuksen säilyttäminen mahdollisimman monen tahon silmissä. Kaikki hyvältä kuulostavat tempaukset eivät suinkaan lisää uskottavuutta tai vie eteenpäin hyvää sanomaa, vaikka niiden perimmäinen tarkoitus hyvä olisikin.

Miten siis osaisimme säilyttää ajankohtaisten ja koko ajan tärkeämmäksi tulevien ympäristöasioiden kiinnostavuuden ja uskottavuuden niin, ettei lopulta jokainen oppisi tekemään näille asioille samoin kuin katumainoksille; kulkemaan ohi olkapäitä kohauttaen kuin niitä ei olisikaan?

Katumaasturit voisivat olla oikein malliesimerkki viherpesun eräänlaisesta vastakohdasta eli mustamaalauksesta. Monien tutkimusten mukaan varsinkin uudet katumaasturit ovat hyvinkin vähän kuluttavia ja painivat siis samassa usein sarjassa tavallisten henkilöautojen kanssa. Samoin uusimmassa Tekniikan maailmassa (03/2010) vertailtiin Eko-autoiksi mainostettuja ja tavallisia henkilöautoja. Motivan kanssa yhteistyössä tehdyssä testissä ilmeni muun muassa, että kaikkien testattujen tavallisten autojen todellinen kulutus voi olla jopa yli tuplasti ilmoitettua testikulutusta suurempi.
Eli käytännössä, jos esimerkiksi katumaasturi-kuski ajaa ekotehokkaasti, voittaa hän kulutuksessa mennen tullen tavallisella, uudella henkilöautolla kaasuttelevan ja jarruttelevan kanssakilpailijansa. Tietenkin kaikista paras vaihtoehto olisi pärjätä ilman autoa, mutta isojen kaupunkien ulkopuolella tämä on edelleen käytännössä mahdotonta. Samoin autottomuuden sokea vaatiminen olosuhteista riippumatta on osoitus ennemminkin ajattelemattomasta, usein urbaaneista lähtökohdista ponnistelevasta, ekofanatismista kuin todellisesta yrityksestä muuttaa ihmisten asenteita ympäristömyönteisemmiksi.

Kestävän kehityksen koulutusohjelmassa painotetaan kokonaisvaltaista monen alan poikkileikkaavaa osaamista. Tämän asian arvostaminen tuntuu olevan kuitenkin hukassa myös monelta meiltä alaa opiskelevilta. Jatkuvasti kuulee valitusta kuinka jokin kurssi ei tunnu liittyvän alaan, vaikka meidän alaamme ovat kaikki alat!

Kummalla seuraavista vaihtoehtoista loppujen lopulta onkaan enemmän vaikutusmahdollisuuksia. Silläkö, joka suuntaa osaamisensa sinne päin, jossa meidän alan (alamme) osaaminen pääasiassa jo on ja jossa myös toimiminen ympäristöä ajatellen on jo suhteellisen hyvällä pohjalla. Vai sitten sillä ympäristöihmisellä, joka saa jalkansa oven väliin poikkitieteellisellä osaamisellaan esimerkiksi johonkin suuryritykseen ja saa siellä ujutettua kestävämpää ajattelumallia ja ympäristöä suojelevia tapoja yrityksen käytäntöön?
Tässä kysymyksessä riittää pohtimista itse kullekin. Eikä yhtä oikeaa vastausta ole.


Niina Jokela