Naantalin auringon varjossa
28ºC mittarissa. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Merimaisema, kevyt tuulenvire, hyvä seura, maukas ruoka ja juoma: Ah, elämää!
Kesä Naantalissa on ikimuistoinen. Tätä mieltä ovat ainakin tuhannet ja taas tuhannet turistit, jotka valitsevat Naantalin kesälomapaikakseen.
Aivan meren rannassa sijaitseville ravintoloille turistit ovat lähes kultakaivos. Olin kesällä tarjoilemassa eräässä näistä ravintoloista. Järkytyin huomatessani, kuinka huonossa tilassa paikan ympäristöhuolto oli. Toisin sanoen sitä ei ollut lainkaan.
Kyseessä on erittäin suosittu ulkoilmaravintola, joka on avoinna toukokuun tienoilta syyskuun alkuun. Arvioni kävijämäärästä on keskimäärin 1000 asiakasta päivässä. Jokainen asiakas jättää noin 150 grammaa tähteitä. Saamme 1000 x 150g = 150 000g = 150 kilogrammaa biohajoavaa jätettä vuorokaudessa! Lisäksi päivän aikana tulee useita kiloja biojätettä suoraan keittiöstä.
Samaiseen ravintolaan saapuu varastoiden täydennystä yleensä kahdesti viikossa. Suurin osa tavarasta on pakattu pahvilaatikoihin, joten pahvista roskaa syntyy huikea määrä. Pienempi, mutta huomioitava jäteosa muodostuu kartonkitölkeistä, joita päivässä tyhjenee useita kymmeniä.
Meillä on siis kolmenlaista lajiteltavaa jätettä. Mihin luulette tämän uskomattoman jätemäärän joutuvan? Ei todellakaan erillisiin roska-astioihin vaan kaiken syö keittiön takana oleva suuri musta sekajätesäiliö.
Minulla on jo vuosia sitten kokemusta kahvilasta, jossa lajittelu on toiminut moitteettomasti. Tiedän, ettei useamman roska-astian hankkiminen keittiöön ja tiskin taakse ole suuri investointi. Askarruttaakin, onko tässä kyseisessä tapauksessa syynä ravintoloitsijan ajattelemattomuus, kitsaus vai puhdas välinpitämättömyys?
Ihmisten nauttiessa kesälomastaan ei ole heidän tehtävänsä toimia ravintolan ympäristöystävällisyyden mittarina. Ravintoloitsijan tulisi tuntea vastuunsa eikä tinkiä yhteiseen ympäristöön vaikuttavista asioista.
Jos ja kun jäteasiat ovat ravintolassa retuperällä, pitäisi jonkin muun kuin ravintoloitsijan omantunnon puuttua asiaan. Terveys- ja palotarkastajat ovat ravintoloiden – ja toki muidenkin laitosten – arkipäivää. On määritelty puitteet, joita on noudatettava. Jos on sanomista, asia korjataan tai seuraa sanktio. Yksinkertaista. Töitä olisi varmasti myös ympäristötarkastajalle.
20.9.2004 Marja Tommola
Lisätietoa internetissä:
