Suomalaisyritykset ja yhteiskuntavastuu
Suomalaisyhtiötkin laajenevat maihin, joissa tapahtuu räikeitä ihmisoikeusloukkauksia. Frank Johansson Amnestystä kertoo, onko vastuuntunto kasvanut sijoitusten myötä.
Amnestyn toiminnanjohtaja Frank Johansson toteaa, että kun puhutaan ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä liiketoiminnasta, villakoiran ydin on globalisaatio.
- Globalisaatio on keskittynyt liikaa talouteen. Tämän vuoksi Amnesty kampanjoi teemalla ”Kohti globaalia oikeutta – Globalizing Justice”, kertoo Johansson.
Suomalaisfirmat suuntaavat kaukomaille
Suomalaisetkin yritykset rynnistävät kaukomaille. Toiminta maissa, joissa ihmisoikeusloukkaukset ovat arkipäivää, voi olla yritykselle riski tai mahdollisuus. Pelissä on niin yrityksen maine kuin investoinnitkin.
- Firma, joka ajattelee vain sitä, että tuottaa voittoa osakkeenomistajille, tekee karkean virheen. Yrityksen toiminnan edellytyksenä on asiakkaiden, työntekijöiden ja paikallisen yhteisön suostumus, toteaa Johansson.
 |
- Pian yhteiskuntavastuuraportitkin ovat yritysten arkipäivää, visioi Johansson.
Suomen yrityksistä Kesko, Nokia, UPM-Kymmene, Metso ja Stora Enso ovat asiassa edelläkävijöitä, vaikka Johanssonin mukaan niidenkin reaktiot olivat alkuun varovaisia.
- Ikävä kyllä Amnesty ei voi ottaa kunniaa edistyksestä. Syynä on se, että analyytikot, jotka arvioivat kansainvälisiä yrityksiä sijoittajille, kyselevät näiden asioiden perään. Tämä taas sen vuoksi, että maailman suurin sijoittajaryhmä, yhdysvaltalaiset eläkeläisnaiset, haluaa sijoittaa eettisesti, väittää Johansson.
Yhteiskuntavastuu – firman sisäinen asia?
Suomen Amnesty on toiminut yritysten kanssa jo kymmenen vuoden ajan keskustelemalla, kommentoimalla, antamalla suosituksia ja tarvittaessa järjestämällä myös mielenosoituksia.
- Valmiita ihmisoikeusohjelmia emme yrityksille tee. Jokaisen on itse löydettävä arvot sisältään, napauttaa Johansson.
Amnestyn tavoitteena on, että yritykset tuottaisivat kolminkertaisen tilinpäätöksen, johon sisältyisivät niin talous-, ympäristö- kuin yhteiskuntanäkökulmakin.
Tärkeää on, että yritys sitoutuu YK:n Ihmisoikeuksien julistukseen sekä ILO:n julistukseen työelämän perusperiaatteista ja oikeuksista. Kauniit sanat eivät riitä, vaan niiden pitäisi myös konkretisoitua yrityksen ihmisoikeusohjelmassa.
Lisäksi ohjelman toteutumista arvioimaan tarvitaan riippumaton, ulkopuolinen taho. Tässä yritykset vielä kakostelevat – asia haluttaisiin mielellään pitää firman sisäisenä.
- Mutta jos yritys sanoisi tilintarkastuksesta, että osaammehan sen itsekin tehdä, niin kuka sitä riittävänä pitäisi. Yhteiskuntavastuussakin tämän pitäisi olla itsestäänselvyys, painottaa Johansson.
Tappajat tehtaiden suojana
 |
- Esimerkiksi Stora Ensolle on vaarana käydä Brasiliassa kuten British Petroleumille kävi Kolumbiassa: paikalliset osoittivat mieltä yrityksen toimintaa vastaan, ja yritystä suojelemaan palkatut turvamiehet myivät mielenosoittajista otetut kuvat puolisotilaallisille joukoille. Mielenosoittajia tapettiin kuvien perusteella, kertoo Johansson.
- Turvamiehet ovat usein poliisivoimista potkut saaneita, Brasiliassa esimerkiksi laittomissa kuolemanpartioissa mukana olleita henkilöitä. Osataanko turvamiesten taustat tarkistaa riittävän hyvin ennen töihin ottoa ja tehdäänkö heille pelisäännöt riittävän selviksi? Johansson kysyy.
Metsäkysymys on aina ihmisoikeuskysymys
Myös alkuperäiskansojen oikeudet ovat olleet etenkin suomalaisille metsäyrityksille takavuosina arka paikka. Esimerkistä käyvät UPM-Kymmenen toimet Indonesiassa alkuperäisväestön mailla.
- Metsäkysymykset ovat aina maanomistuskysymyksiä ja maanomistuskysymykset ovat aina ihmisoikeuskysymyksiä, summaa Johansson ja jatkaa:
- Suomi ei ole allekirjoittanut ILO:n sopimusta alkuperäisväestön oikeuksista. Syynä on, että silloin Lapin alkuperäisväestön asema vahvistuisi huomattavasti.
Todellisia tekoja tarvitaan
Yrityksen yhteiskuntavastuu toteutuu vain, jos sen kanssa ollaan tosissaan.
- Jos se ei ulotu toimintaketjun kaikkiin osiin, se on enemmänkin tekopyhää hurskastelua. Ei esimerkiksi riitä, että yritys tekee kaunista peeärrää tai siirtää ongelmat alihankkijoille. Yritys on vastuussa koko ketjusta, sivaltaa Johansson.
Yhteiskuntavastuu ei myöskään ole hyväntekeväisyyttä. Koulukirjojen lahjoittaminen lapsille ei ole yhteiskuntavastuuta eikä poista yrityksen velvoitteita.
- Jos olisin ilkeä, arvioisin, että tämä kokosivun ilmoitus, jossa Stora Enso kertoo lahjoittaneensa kirjoja Argentiinan lapsille, maksoi todennäköisesti enemmän kuin itse kirjat, Johansson kuittaa.
 |
Koska vapaaehtoiset ohjeet eivät ole tuottaneet tulosta, YK:ssa on luotu säännöt yritysten vastuusta. Lähivuosina nähdään, miten sitoviksi nämä sitoviksi tarkoitetut säännöt todella muodostuvat. YK:n antama sitova säännöstö purisi myös hallituksiin:
- Firma hyvin harvoin syyllistyy ihmisoikeusloukkauksiin. Syyllinen on usein maan hallitus. Vapaaehtoisilla säännöillä pelattaessa hallitukset pääsevät liian helpolla, toteaa Johansson.
Tekisitkö tämän sukulaisellesi?
Yhteiskuntavastuu ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi vaikea asia. Sen pitäisi kummuta jokaiselta ihmiseltä löytyvästä perusmoraalista. Johansson kertoo:
- Yritysten henkilöstöä voidaan esimerkiksi kehottaa kysymään itseltään: Miltä tekosi näyttäisi iltapäivälehden kannessa? Tai: Tekisitkö tämän sukulaisellesi?
Nämä kysymykset olisivat yrityksissä paikallaan myös kotimaan massairtisanomisia harkittaessa. Vai unohtuuko yhteiskuntavastuu kotimaassa, kun keskitytään kaukomaiden imagoon?
15.2.2004 Eija Nyyssönen
Lisätietoa internetissä:
Amnestyn Suomen osasto
Amnesty: Economic Globalization and Human Rights
